Apua, lapseni live-roolipelaa

eli lyhyt johdatus siihen, mitä se lapsi siellä metsässä oikein tekee.

Liveroolipelaaminen on eläytymistä, jossa jokainen pelaaja saa etukäteen hahmon johon tulisi eläytyä pelin ajan, ajatella kuten tämä ajattelisi, käyttäytyä kuten tämä käyttäytyisi. Ajatushan on lähes sama kuin improvisaatioteatterilla, mutta ilman yleisöä. Toisaalta liveroolipelaaminen on leikkimistä. Samalla tavoin tässäkin leikissä eläydytään kuvitteellisiin hahmoihin kuin lapset eläytyvät kotileikissä äidin ja isän ja lasten rooleihin.

On helppoa kokea fantasialarppien yliluonnolliset elementit huolestuttaviksi, alkaako lapsi oikeasti uskoa niihin, mitä ne oikein ovat? Hyvän käsityksen fantasiamaailmasta saa lukemalla vaikkapa J. R. R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta (tai katsomalla siitä tehdyn elokuvan) ja mikäli haluaa erityisesti tietoa fantasiaroolipeleistä, Mike Pohjolan kirja Myrskyn Aika antaa varsin kattavan kuvan.

Varmasti monia vanhempia myös kummastuttaa, miten 14-vuotiaat lapset pelaavat yli kolmekymppistä avioparia. Monille asioille on olemassa simulointimenetelmät. Jos hahmot haluaisivat harrastaa seksiä pelin aikana, käytetään tähän simulointia. Monesti esimerkiksi hartioiden hierontaa yms. Samoin miekkailu simuloidaan monesti pehmustetuilla, tylpillä aseilla jotka eivät osuessaankaan satu. Joskus myös liikkeet hidastetaan pelaajien turvallisuuden nimissä. Ketään ei pakoteta tekemään mitään, mistä ei pidä (paitsi tietysti siivoamaan omat jälkensä).
Lähes aina ilmoittauduttaessa peliin kysytään millaista hahmoa pelaaja haluaa pelata, millaista ei missään nimessä (ja vaikkei kysyttäisikään, kannattaa kertoa silti). Tällä pyritään antamaan kaikille mielekäs hahmo. Teemoiltaan aikuisemmille suunnatut pelit sisältävät ikärajan ja ikärajattomissakin peleissä nuorille annetaan yleensä ikäisiään hahmoja.

Pelin järjestäjiä kutsutaan pelinjohtajiksi, eli pj:ksi, englanniksi termi on gamemaster, eli myös lyhennettä gm näkee, . He kirjoittavat hahmot, suunnittelevat juonet, hankkivat pelipaikan. He eivät kuitenkaan varsinaisesti ole vastuussa pelaajista. Monet keräävät erilliset vastuuvapauslaputkin. Eli on jokaisen alaikäisen pelaajan vanhempien päätös haluaako päästää lapsensa larppiin vai ei. Jo ennen luvan antamista, voivat vanhemmat tutustua yhdessä lapsensa kanssa pelin kotisivuihin. Yleensä niistä käy ilmi, millainen peli on kyseessä.

Apuakin harrastukseen lapsi varmasti haluaa. Vaatteiden tekeminen itse, pelipaikalle pääseminen ja kaikki käytännön työt vaativat helposti paljon päänvaivaa. Yleensä apu on enemmän kuin tervetullutta. Ja silloin voi jakaa lapsensa harrastuksen.

Ja hei, aina voi mennä itsekin kokeilemaan. suomessa on useampikin yli nelikymppinen larppaaja!

Lisäkysymyksiin vastaa Suomen Live-roolipelaajat ry:n tiedotus, sähköpostitse tiedotus (at) larp.fi tai puhelimitse 045-6389650.

Heidi Westerlund