Aseiden nimet
Oletteko koskaan nimenneet aseitanne? Esim: Itselläni on örkki-sapeli jonka olen nimennyt Lahtaajaksi... Olisi kiva kuulla, että olenko jotenkin outo kun annan aseelleni nimen Lahtaaja, vai onko tämä aika yleistä...
10.7.2005: vili poutanen
Re: Aseiden nimet
Kyllähän ritarit ja muutkin soturit toisinaan aseitaan nimesivät, joten historiallisestikin aseiden nimeäminen on ihan ok. Mutta ongelmana on mielestäni lähinnä "uusien" nimien keksiminen siten, ettei niissä olisi liikaa matkimisen meininkiä. Kun miettii miekalle nimeä, ensimmäisinä tulevat tietysti mieleen Excalibur, Andúril ja muut sellaiset. Sekä tietysti tuollaiset "lahtaajaa" tai samaa tarkoittavat nimet. "Lahtaaja" kieltämättä sopii ehkä örkkisapelille, muttei välttämättä oikein hopeateipillä silatuille, viivoitinsuorille ritarinmiekoille, joista minä pidän. :) Sellaisille mielellään antaisi jonkinlaisen "jalomman" nimen.
17.7.2005: Anonyymi larppaaja
Re: Aseiden nimet
No onhan tietenkin aika hauskaa antaa aseelle nimi mutta kun miettii pitkälle ja tajuu et se nimi ei oo hyvä nii ajattelee vaihtaa sen vaikka joksu Mélduril tyyppiseks. Mun mielest aseen voi nimetä omna nimen mukaan. Mut toi Lahtaaja on aika hyvä nimi Örkkisapellile mut jos sen antaa haltia jouselle nii sit on päässä vikaa x).
17.7.2005: Tuomas Velama
Re: Aseiden nimet
Kyllähän se on ihan järkevää. Nimen pitää vain sopia aseeseen, esim. nopealle ja tehokkaalle katana voi antaa nimeksi Salama, tai jotain tuollaista...Hmm...nyt iski into tommoiseen Sapeliin.. XD
9.2.2006: Niko Vaskelainen
Re: Aseiden nimet
itsellä on koristemiekka seinällä jonka olen nimennyt,se tuntuu jotenkin paljon henkilökohtaisemmalta kun sen nimeää,Peorth on kaunokaisen nimi:)
9.2.2006: tytti becker
Re: Aseiden nimet
Itselläni on ase jonka nimi on Slayer.. Ei kovin omaperäistä mutta toimivaa!
9.2.2006: Samuli Leppälä
Re: Aseiden nimet
Jahka jaksais kirveen tehdä, vois sille antaa nimen Noutaja, mutta nykyisen miekkani nimi on Slasher.
9.2.2006: Tor-Erik Nygård
Re: Aseiden nimet
Sain tässä hienon tikarin valmiiksi, semmonen käyrä...nimesin sen Kalman Kynneksi.(Hieno nimi muuten tuo Slasher. ;) )
10.2.2006: Niko Vaskelainen
Re: Aseiden nimet
Suosikaa toki suomenkielisiä nimiä. Englanninkieliset nimet kuulostaa, anteeksi nyt vain, todella tönköiltä ja epäoriginelleilta. Lahtaaja käy, Salama okei, Kalman Kynsi on jo tosi hieno nimi. Viiltäjä kuulostaa näin ikälopun suomalaisen korvaan paremmalta kuin Slasher.
10.2.2006: Anonyymi larppaaja
Re: Aseiden nimet
Huomasin juuri äskettäin keksiväni kaikenlaisia nimiä......Mutta kuinka usein tämmöistä tapahtuu larpeissa? Hahmokuvaukseen harvoin (kai, 1 vain takana ^^) kuuluu että hahmolla on se ja se niminen miekka, joten onhan se kai mahdollista keksiä joku nimi hahmosi aseelle? Tietysti nimen pitää vastata hahmoakin hiukan, et voi antaa vaikkapa Ritarin miekan nimeksi Lahtaajaa, koska mielestäni ritarit eivät kauheasti "lahdanneet", mutta esim. Kalman Kynsi voisi sopia todellakin hyvin Salamurhaajalle, eikös? Mutta myös pitää ajatella että kuka nimeäisi aseensa, vaikkapa Viljelijän poika joka on saanut miekan perintönä iso isältään, voi nimittää sitä joksikin Tunnearvonsa takia. Mutta hovineito joka pitää pientä tikaria kaiken varalta, tuskin sitä nimeää. Tämä oli tietysti vain minun mielipiteeni, mutta kertokaa toki omanne ^^
10.2.2006: Niko Vaskelainen
Re: Aseiden nimet
"Jahka jaksais kirveen tehdä, vois sille antaa nimen Noutaja, mutta nykyisen miekkani nimi on Slasher."
Tee kultainen kirves, niin kaikki kutsuvat sitä Kultaiseksi Noutajaksi. :)
10.2.2006: Heidi Westerlund
Re: Aseiden nimet
täytyypi kiltisti odottaa noita kommentteja...^^
11.2.2006: Niko Vaskelainen
Re: Aseiden nimet
Mielestäni larpeissa useimmat nimetyt aseet ovat jotenkin erikoisia: niillä on maagisia kykyjä tai sitten ne ovat näitä isoisänisänäidin perintöä nakkisotien ajoilta. Vaikka hahmokuvauksessa ei lukisi miekan nimeä, voihan sellaisen keksiä, mutta minusta miekalle Lahtaaja, Noutaja tms. tyylisen nimen antaminen kuulostaa lähinnä tarpeettomalta munanjatkamiselta, varsinkin kun nimeä ei annettu miekalle, jolla hahmo on lahdannut n+1 pahista vaan miekalle, joka on kääritty vaahtomuovista ja jessestä ja roikkuu nyt jonkun teinin seinällä.
En tajua miksi tavallisella miekalla, tikarilla tai muullakaan aseella pitäisi olla nimi, eihän kukaan (en mene vannomaan, mutta yleensä) nimeä saksiaankaan, ompelukoneitaan tai kyniään; minä käsitän miekan samanlaisena työkaluna kuin muutkin. Ja jos se miekka nyt täytyy jotenkin nimetä, olisi luontevaa että nimi tulisi jostain mikä jotenkin edes liittyisi miekkaan. Tämä on tietenkin hiukan vaikeaa, kun nykyään niillä boffoilla vähän vähemmän ihmisiä lahtaillaan, mutta juuri sen takia mahtipontinen (pahimmassa tapauksessa englanninkielinen) nimi pötkylällä on lähinnä naurettava.
12.2.2006: Tiina Heinonen
Re: Aseiden nimet
Olen eri mieltä edellisen vastaajan kanssa. Nk. "pötkylä" merkitsee larpissa ihan oikeaa asetta siitä huolimatta, että se käytännössä on edelleen se pötkylä. Niinhän sinäkin merkitset larpissa ihan oikeaa haltiaprinsessaa siitä huolimatta että haltiuden merkkinä toimivat lateksilättänät on liimattu korviisi vartti ennen peliä.
Jos jonkun eläytymistä hahmoonsa, ja ymmärtämystä siitä, mitä hahmo on aseellaan aiemmin tehnyt, helpottaa se, että aseella on nimi, niin nimen antamisella on hyvin positiivinen vaikutus pelaajan eläytymiseen. Tästä johtuen sillä on hyvin posiitiivinen vaikutus kanssapelaajien peliin: hyvin eläytyvä pelaaja, jonka hahmo osaa kertoa tarinoita miekallaan suorittamistaan urotöistä auttaa muita pelaajia eläytymään paremmin peliin. Lisäksi se saattaa varsinkin nuorille pelaajille tuoda vastuuntuntoa miekan heilutteluun: Kalman kynttä ei heilutella turhanpäiten siksi että on tylsää, vaan sillä saatetaan kohtalon määräämiä tuomioita voimaan.
Mulla oli -90-luvulla livekampanjahahmo, aatelisneito Feyn Barath, joka jossain vaiheessa sai käsiinsä säilän. Hahmoni antoi sille salaa nimeksi Verinen neitsyt sen jälkeen kun oli tappanut ensimmäisen demoninsa. Pistämällä sitä varpaaseen sen jälkeen kun seurueen karpaasit olivat mättäneet sitä omin lakoamisiinsa saakka. Mutta kaikki lasketaan, eiks jeh?
Säilää merkitsi puusta veistetty metrin pituinen litteä keppi, jonka kädensuojus oli irroitettu lasten muovisäilästä ja koko höskä spreijattu hopeanväriseksi. Pelit olivat teräspelejä.
12.2.2006: Anonyymi larppaaja
Re: Aseiden nimet
"Mielestäni larpeissa useimmat nimetyt aseet ovat jotenkin erikoisia: niillä on maagisia kykyjä tai sitten ne ovat näitä isoisänisänäidin perintöä nakkisotien ajoilta. Vaikka hahmokuvauksessa ei lukisi miekan nimeä, voihan sellaisen keksiä, mutta minusta miekalle Lahtaaja, Noutaja tms. tyylisen nimen antaminen kuulostaa lähinnä tarpeettomalta munanjatkamiselta..."
Onko se, että itse nimeää ruman hopeapatonkinsa jotenkin naurettavampaa, kuin että pelinjohto tekee saman ja vielä kaikenhuipuksi väittää hopeapatonkia "maagiseksi". Hopeapötkylä on paljon enemmän oikea ase, kuin maaginen artefakti (tämän voi vahvistaa jokainen, joka on saanut ruhjeita bofferista).
Kieltämättä itse tehdyn ruman bofferimätkylän nimeäminen teatraalisesti ja epäoriginellisti Örkinsurmaksi tms. on pelkkää turhaa teineilyä, mutta ei sitä kaikkea teineilyä pidä kieltämäänkään ruveta. Itse tehty ja toimiva (ja toivottavasti myös turvallinen) aseproppi on silti itse tehty. Toki aikuiset "taidepelaajat" tai "suuret immersionistit" katsovat tätä kamalaa "teineilyä" alaspäin, mutta annetaan toisten pitää hauskaa ja toisten taiteilla. Eli nimetkää aseitanne jos huvittaa ja ottakaa ilo irti bofferoinnista ja larppaamisesta.
(Teksti on tarkoituksella hieman kärjistävä. Älköön kukaan kuitenkaan etsikö loukkauksia sieltä, missä niitä ei ole tarkoitettu kenellekään.)
13.2.2006: Anonyymi larppaaja
Re: Aseiden nimet
Joko ilmaisin asiani epäselvästi tai sitten minun jälkeeni kirjoittanut anonyymi luki huolimattomasti: aseiden nimeäminen PELEIHIN on minusta ok, bofferin nimeäminen YLEENSÄ on vähän naurettavaa. Enhän minäkään väitä koko ajan olevani haltia, vain peleissä jossa pelaan haltiaa.
Jokainen saa tehdä mitä tykkää enkä mitenkään halua latistaa nuorten poikien taisteluintoa (mahiksia sankaruuteen on miltei mahdotonta löytää nykyään muuten kuin larpaten).
13.2.2006: Tiina Heinonen
Re: Aseiden nimet
"bofferin nimeäminen YLEENSÄ on vähän naurettavaa."
Kaksi rautalankaa. Mihin tahansa esineeseen kiinnittyy merkityksiä. Bofferiin niitä kertyy esimerkiksi bofferiharkoissa ja peleissä. Pelaajan eläytymistä voi auttaa se, että hänellä tarkoituksella kiinnittää bofferiinsa näitä merkityksiä menneistä taisteluista nimeämällä bofferinsa. Jolloin hän tavernassa tuppisuuna istumisen ja tylsistymisen sijaan (jopa turhan mättämisen sijaan) alkaa mahdollisesti kertoa aseeseensa liittyneistä taisteluista. Sillä ei ole niin väliä, onko taisteluita kokenut hahmo paperilla, hahmo pelissä, joku toinen hahmo jossain toisessa pelissä tai pelaaja treeneissä, kunhan pelaaja pystyy muokkaamaan tarinaansa kyseiseen peliympäristöön sopivaksi, kokemaan uudelleen taistelutunnelmia ja välittämään niitä toisille.
Toisekseen, useimmat bofferipelaajat omistavat useita eri hahmoille tekemiään aseita ja tekevät uusia. Niinpä on mainitsemiesi vaihtoehtojen lisäksi mahdollista, että esimerkiksi kampanjahahmolla on oma ase, jota käytetään peleissä vain tällä hahmolla, ja sitten treeneissä, jotta pelaaja oppii käyttämään juuri sitä asetta luontevasti.
"enkä mitenkään halua latistaa nuorten poikien taisteluintoa"
Kun puhumme aseiden nimeämisestä, kyseessä ei ole taisteluinto, vaan halu eläytyä.
13.2.2006: Anonyymi larppaaja
Re: Aseiden nimet
Niin no, tämä on kuitenki ketju mielipiteistä, joten oli omani kuinka huono tahansa aion silti pitää sen :)
Halu eläytyä mihin? Jos miekan nimi on Lahtaaja, en tiedä mihin muuhun sen kantaja haluaisi eläytyä kuin (voitokkaisiin ja) verisiin taisteluihin. Tällä foorumilla olleista ketjuista ja (tähänkin ketjuun osallistuneiden) ihmisten profiileista nyt vain saa sen kuvan, että nuoret pojat haluavat larpata vain tappelunhalussaan saadakseen ihania adrenaliininkarvaisia kokemuksia eeppisistä taisteluista, joihin - kuten sanoin - ei nykymaailmassa ole enää mahdollisuutta.
Totuus kuitenkin on, että harva larppi sisältää näitä edellämainittuja sankarillisia taistoja, ja vaikka sisältäisikin, niistä ei välttämättä muodostuisi niin komeita näiden Lahtareiden omistajien MAHDOLLISESTI (ei piä ikinä yleistää tai tulee paskaa niskaan, mutta miten larppaamisen vuosi sitten keksinyt ihminen voi osata ellei ole aikaisemmin harrastanut) heikkojen miekkailutaitojen takia.
Leikkiähän larppikin vain on eikä kukaan ole sen enempää haltia kuin miekkasankarikaan, mutta miekan nimeäminen Lahtaajaksi siksi että toivoo elävänsä Keski-Maassa ja lahtaavansa triljoona örkkiä on... no. Eiköhän se tullut selväksi. Jos tämä auttaa eläytymiseen niin fine - auttakoot, jokainen nimetköön miekkansa vaikka miksi jos huvittaa, mutta itsepähän kysyitte.
13.2.2006: Tiina Heinonen
Re: Aseiden nimet
"Kun puhumme aseiden nimeämisestä, kyseessä ei ole taisteluinto, vaan halu eläytyä."
Jos nyt luemme koko viestiketjun läpi, niin kyllä ainakin minä ymmärrän kysymyksen idean olevan se, että nimetään ihan vaan omia aseita (tai aseproppeja), siis omia, ei hahmon. Mutta senkun nimeätte vaan. Ei kaikkea tarvitse aina ottaa liian vakavasti. Ja kuka nyt voisi muutenkaan ottaa bofferia tai lateksiasetta vakavasti :)
13.2.2006: Jaakko Virtanen
Re: Aseiden nimet
"En tajua miksi tavallisella miekalla, tikarilla tai muullakaan aseella pitäisi olla nimi, eihän kukaan (en mene vannomaan, mutta yleensä) nimeä saksiaankaan, ompelukoneitaan tai kyniään; minä käsitän miekan samanlaisena työkaluna kuin muutkin."
Ehei. Miekka tuskin oli keskiajalla mikään tavallinen työkalu. Mieti nyt: useat muut aseet, mm. keihäät ja kirveet käyvät taistelemisen lisäksi metsästämiseen ja muuhun sellaiseen (virallisesti), mutta miekkaa käytettiin yleisesti vain taisteluun. Ja koska hyvä miekka ei ollut mitenkään erityisen edullinen sijoitus, sellaisia oli vain ylimyksillä ja rikkailla (tai joillakuilla keiden suvussa oli ylimyksiä tai rikkaita), ja niillä oli käsittääkseni taipumus periytyä suvussa. Kyllä siinä ehti leipäveitselleen nimen keksiä. Tosin sellaisille sekundamaanantaikappaleille tuskin nimeä keksittiin, mutta hyville miekoille sekä miekoille, joilla oli tehty uroteko, varmasti annettiin jonkin sortin nimikin.
Sellasta vaan. Ja tuota omien (ei hahmojen) aseiden nimeämistä voisi jotenkin verrata uninallen nimeämiseen :D
24.9.2006: Matleena Myntti
Re: Aseiden nimet
"mm. keihäät ja kirveet käyvät taistelemisen lisäksi metsästämiseen ja muuhun sellaiseen (virallisesti), mutta miekkaa käytettiin yleisesti vain taisteluun."
Mitä elukkaa sillä kirveellä metsästetään?
Kiva teoria miekoista, olisi myös kiva tietää kuinka suurilta osin se pitää paikkansa ja kuinka suurilta osin perustuu fansukirjallisuuden raudanlujiin faktoihin.
Aloittaja kuitenkin puhui itsestään nimeämässä sapeliaan. Ei hahmostaan. Kellä olikaan sitä rautalankaa? Vai onko jollain mennyt jo live-elämä ja hahmot sekaisin?
26.9.2006: Tiina Heinonen
Re: Aseiden nimet
Kirveet kuuluvat osioon "muuhun sen sellaiseen"...
Sanos, Tiina, mihin muuhun keskiaikainen ritari olisi käyttänyt miekkaansa kuin viholliselle turpiin antamiseen (ja seinäkoristeena, ja hammastikkuna, ja varpaankynsien leikkaajana...)? Ei minulle ainakaan tule mieleen muita(järkeviä) käyttötapoja...
26.9.2006: Matleena Myntti
Re: Aseiden nimet
"Ja tuota omien (ei hahmojen) aseiden nimeämistä voisi jotenkin verrata uninallen nimeämiseen"
"Aloittaja kuitenkin puhui itsestään nimeämässä sapeliaan. Ei hahmostaan. Kellä olikaan sitä rautalankaa? Vai onko jollain mennyt jo live-elämä ja hahmot sekaisin?"
Hmm? No kyllä minun käsittääkseni ensimmäinen kirjoittaja ymmärtää oikein hyvin, mistä keskustelun aloittaja puhui. Vai olisiko hänen vielä pitänyt erikseen mainita, että kyse oli leluaseesta? Minusta tuo uninalle on suorastaan erinomainen vertauskohta. Totta kai lelujaan saa nimetä, eikö vain?
Mutta kun otsikkona on "Aseiden nimet", niin kai sitä nyt saa puhua myös larppiasioista, kun kerran paikka on larp.fi? Tai sitten vaikka historiastakin.
"Ehei. Miekka tuskin oli keskiajalla mikään tavallinen työkalu. Mieti nyt: useat muut aseet, mm. keihäät ja kirveet käyvät taistelemisen lisäksi metsästämiseen ja muuhun sellaiseen "
Noh, taistelukirves ei nyt kyllä taida olla juuri sen parempi työkalu kuin miekkakaan. Toki kummallakin on mahdollista kaataa puu tai vaikka veistelläkin sitä, mutta kun normaalit metsurin työkalut nyt vaan ovat paljon parempia siihen tarkoitukseen. Mutta taistelukirves ei ole sen normaalimpi työkalu kuin miekkakaan. Toisaalta, tavallinen halkomakirves tai vaikka vesuri on pelottava ase myös toista ihmistä vastaan. Ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin taistelukirves, tuskin lähellekään.
Ja siis minä en nyt kyllä oikein ymmärrä vihjausta fantsukirjallisuuteen tässä yhteydessä. Ainakin vanhemmissa fantsukirjoissa miekkoja on ainakin kolmasosalla sivistyneistä kaksijalkaisista, vaikka hyvä miekka oli keskiajan Euroopassa todellakin kallis. Lisäksi miekan kantamista tai edes omistamista ei kyllä todellakaan kelle tahansa Euroopan historiassa sallittu. Eli minusta tuo "teoria miekoista" on kyllä otettu jostain muualta kuin fantsukirjoista. Toisaalta taas, myönnän lukeneeni varsin vähän fantsukirjoja, mutta vanhoja historian kirjoja kylläkin.
No, ehkäpä uudemmat historian kirjat kertovatkin miekkojen olleen tavallisia ja yleisiä työkaluja ja uudempi fantasiakirjallisuus taas olisi rajaamassa miekkoja aseiksi ja omistamisen harvinaisiksi.
27.9.2006: Anonyymi larppaaja
Re: Aseiden nimet
Teoria miekoista on tehty puoliksi teoksen "Taru Sormusten Herrasta - Aseet ja armeijat" pohjalta ja puoliksi omia teorioita soveltaen. Tiedoksi vain uteliaille.
Itsekään en ole nähnyt nykypolven historian kirjoissa mainintoja miekkojen valtavasta yleisyydestä.
27.9.2006: Matleena Myntti
Re: Aseiden nimet
Kyse oli alunperin aseista larpeissa, ei keskiajalla. Joissakin fantasiamaailmoissa, Forgotten Realms hyvänä esimerkkinä, miekat voivat olla hyvinkin yleisiä.
En ole kuullut monestakaan keskiaikaisesta aseesta, joka olisi saanut komealta kalskahtavan nimen. Durandal, Joyeuse ja Excalibur tulevat mieleen, mutta kaikki nämä miekat on mainittu taruissa ja lauluissa vuosikausia ennen keskiajan alkua. Toki muitakin aseita nimettiin, Luisne ja Gungnir esimerkkeinä, eikä aseen laatu ollut suinkaan tärkein peruste. Olennaisempaa oli se, keille mahtimiehille tuo terä oli kuulunut ja mitä mainetekoja sillä oli tehty.
Miekka oli toki ylellisyysesine frankkien ja saksien mailla 600-luvulla, ja ylpeilipä moni göötalaiskuningas reininmaalaisen Ulfberhtin takomalla rengasmiekalla. Silti Bayeuxin seinävaatteessa lähes joka ratsumiehellä on vyöllään tai kädessään miekka, eikä ase ole jalkamiehillekään tuntematon. Maciejowskin raamatusta voi tarkastaa vuoden 1250 ranskalaisten sotilaitten varustusta, niin ylhäisten kuin alhaisten, ja Satavuotisessa Sodassa englantilaiset ja walesilaiset jousimiehet olivat tunnettuja myös erikoisen pitkistä miekoistaan.
Talouskalut ja metsästysaseet soveltuvat kyllä ihmisen tappamiseen, mutta ei niistä juuri sota-aseiksi ole. Poikkeuksia ovat lähinnä vesuri ja viikate, joilla saa aikaan melkoista tuhoa. Metsästysjousella tai karhukeihäällä sopii hätyyttää panssaroimatonta nostomiestä, mutta varsinkaan kehittyyneempää haarniskaa vastaan niistä ei ole. Piilukirves soveltuu ihmisen tappamiseen vain, jos uhri jaksaa kohteliaasti odottaa paikallaan. Työkirves on kuitenkin pahimmillaan jopa kuusi kertaa taistelukirveen painoinen. Ja ei, taistelukirves ei sovellu kovinkaan hyvin halonhakkuuseen, ja puun kaataa nopeammin vaikkapa pitkämiekalla. Tylsyyhän miekka toki siinä, mutta silti miehen reiden paksuisen rungon kaataa kolmella, neljällä iskulla.
Pitää myös muistaa, että keskiaika ei ole esiteollinen Ranska ja Englanti yhdistettynä halpaan fantasiakirjallisuuteen. Pelkästään suppean määrittelyn mukaan keskiaika alkaa vuoden 1000 A.D. kieppeillä ja päättyy joskus 1500-luvulla. Lisäksi Eurooppaa jatkuu Bosporiin ja Uralille saakka. Jos siis viittaa keskiaikaan, kannattaa mainita ainakin paikka ja vuosi.
PS. Niille, jotka haluavat lukea KESKIAIKAISTA seikkailukirjallisuutta, suosittelen Joanot Martorellin kirjaa Tirant lo Blanch vuodelta 1490. Pitäisi ainakin yksityiskohtien olla kohdallaan.
27.9.2006: Ville Henell
Re: Aseiden nimet
"Miekka oli toki ylellisyysesine frankkien ja saksien mailla 600-luvulla, ja ylpeilipä moni göötalaiskuningas reininmaalaisen Ulfberhtin takomalla rengasmiekalla. Silti Bayeuxin seinävaatteessa lähes joka ratsumiehellä on vyöllään tai kädessään miekka, eikä ase ole jalkamiehillekään tuntematon. Maciejowskin raamatusta voi tarkastaa vuoden 1250 ranskalaisten sotilaitten varustusta, niin ylhäisten kuin alhaisten, ja Satavuotisessa Sodassa englantilaiset ja walesilaiset jousimiehet olivat tunnettuja myös erikoisen pitkistä miekoistaan."
Kuvituksen perusteella voi olla hankalaa arvioida sitä milloin tarkoituksena on ollut kuvata miekkaa, milloin taas kyseessä on ollut esim. falchion tai (myöhäiskeskiajalla) messer jotka pikaisella vilkaisulla muistuttavat lyhyehköä miekkaa mutta jotka tiettävästi ovat olleet merkittävästi halvempia tuottaa ja siten myös laajemmassa määrin jalkaväen / rahvaan käytössä. Teknisesti ottaen kyseessä ei ole niinkään miekka kuin "pirun iso puukko" (nimi grobes messer itseasiassa tarkoittaa suurta veistä), ja sitä kautta enemmän nykypäivän vesuria tai machetea kuin varsinaista miekkaa muistuttava kapine.
"Talouskalut ja metsästysaseet soveltuvat kyllä ihmisen tappamiseen, mutta ei niistä juuri sota-aseiksi ole. Poikkeuksia ovat lähinnä vesuri ja viikate, joilla saa aikaan melkoista tuhoa. Metsästysjousella tai karhukeihäällä sopii hätyyttää panssaroimatonta nostomiestä, mutta varsinkaan kehittyyneempää haarniskaa vastaan niistä ei ole."
Ja sillä viikatteella on vaikkapas nyt siihen metsästyskeihääseen verrattuna millainen etu? Poisluettuna tietenkin jotkut d20 -systeemin sääntöhirvitykset jossa viikate on suunnilleen halberdin veroinen tappovehje... Viikate nyt kuitenkin tosiasiassa on kehitetty viljan/heinän leikkaamiseen eikä lihan puhkomiseen.
Keihäiden (ja niistä kehitettyjen polearm-varianttien) _ensisijainen_ funktio taistelukentällä ei sitäpaitsi edes ole toimia mies miestä vastaan nahistellessa vaan muodostelmissa taisteltaessa. Yksittäisestä pellolta kiskaistusta nostomiehestä ei varmasti ole vastusta koulutetulle sotilaalle mies miestä vastaan taisteltaessa, lyötiin käteen sitten millainen astalo hyvänsä. Sen sijaan isommassa joukossa niiden keihäiden suojasta kelpasikin jo hätyytellä vihollista, kymmeniä kohti sojottavia keihäitä päin säntääminen ei ole kovin fiksu ajatus vaikka itsellä olisikin enemmä rautaa niskassa.
28.9.2006: Juho Faarinen
Re: Aseiden nimet
"Ja sillä viikatteella on vaikkapas nyt siihen metsästyskeihääseen verrattuna millainen etu? Poisluettuna tietenkin jotkut d20 -systeemin sääntöhirvitykset jossa viikate on suunnilleen halberdin veroinen tappovehje... Viikate nyt kuitenkin tosiasiassa on kehitetty viljan/heinän leikkaamiseen eikä lihan puhkomiseen."
Viikatteesta ei itsessään olekaan mitään etua, mutta asentamalla terän eri kulmaan pitkän kepin päähän saadaan aikaan fauchard-niminen vehjas. Ei toki tehokkaammasta päästä ns. pole armeja, mutta hakkaa esimerkiksi keihään mennen tullen. Vesuri eli kassara taas on tehokas jo itsessään, saatika kepin nenässä, jolloin nimeksi vaihtuu bill tai guisarme. Vesuri kyllä katkaisee raajan irtipoikki ihan sellaisenaankin, joten voidaan vain kuvitella mitä se saa aikaan kolmimetrisen varren päässä.
En ole kuullut vielä yhtään järkevää suomalaista nimeä näille aseille, joten käytän ulkomaisia. Kotimaisista toki löytyy hilpari (halberd) ja pertuska (bardiche, berdysh), mutta nämäkin ovat lainasanoja. Yritetään kestää.
Keihäs on toki tehokas ase, puutuinkin jahtikeihään soveltumattomuuteen sotakäyttöön. Eläimeen on tarkoitus tehdä suuria haavoja, mutta pinnan läpäiseminen on melko helppoa, joten terät tuppaavat olemaan leveitä. Lisäksi varret ovat suhteellisen lyhyitä. Kapeammalla kärjellä läpäisee haarniskan paremmin, ja on myös mukavampaa pitää vastustaja mahdollisimman pitkän varren päässä, vaikka kuinka muodostelmassa oltaisiinkin. Silti on myönnettävä, että tavallisestakin rehupuntista saa mukiinmenevän lisän armeijaan, jos vain on antaa jyväjemmarille keihäs käteen. Keihään käyttö tehokkaasti vaatii tosin harjoitusta, mutta silti huomattavasti vähemmän kuin miekan. Larpeissa asia on toki toisin, koska pyritään nimenomaan olemaan vahingoittamatta vastustajaa.
"Kuvituksen perusteella voi olla hankalaa arvioida sitä milloin tarkoituksena on ollut kuvata miekkaa, milloin taas kyseessä on ollut esim. falchion tai (myöhäiskeskiajalla) messer jotka pikaisella vilkaisulla muistuttavat lyhyehköä miekkaa mutta jotka tiettävästi ovat olleet merkittävästi halvempia tuottaa ja siten myös laajemmassa määrin jalkaväen / rahvaan käytössä. Teknisesti ottaen kyseessä ei ole niinkään miekka kuin "pirun iso puukko" (nimi grosses messer itseasiassa tarkoittaa suurta veistä), ja sitä kautta enemmän nykypäivän vesuria tai machetea kuin varsinaista miekkaa muistuttava kapine."
Falchion ja messer ovat miekkoja siinä missä kaksiteräiset sukulaisensakin, germaanisten kansojen joukossa käytettiin myös yksiteräisiä miekkoja jo viikinkiajalla. Kyseessä ei ole seax, ei myöskään ns. scramaseax tai langseax, vaan yksinkertaisesti miekka väistimineen ja ponsineen. Falchion taas saattaa muistuttaa ulkonäöltään vesuria, mutta mm. gladius vastaa käyttöominaisuuksiltaan huomattavasti enemmän kyseistä talouskalua.
Lyhyempi terä tekee miekasta toki halvemman valmistaa, mutta hintaa sille silti tulee. Lisäksi pisimmät falchionit lähentelivät lyömämiekkojen pituutta, eikä terän laadusta voi tinkiä jos haluaa aseen olevan myös käyttökelpoinen. Harvemmalla miekka muutenkaan oli ensisijaisena aseena, mutta silti hyvä kakkosase jokaiselle, jolla vain oli siihen varaa ynnä taitoa sitä käyttää.
Vaikka nämä ns. rahvaan miekat muistuttavat ulkonäöltään puukkoa, ei niistä silti ole työkaluiksi. Terä kärsii halonhakkuusta ja taloustöistä aivan yhtä pahasti kuin pidemmänkin miekan. Etuna lienee lähinnä se, että lyhyempää asetta on helpompi kantaa, ja se on mukava tempaista esiin kun ollaan liian lähellä keihäiden käyttöön.
28.9.2006: Ville Henell
Re: Aseiden nimet
"Viikatteesta ei itsessään olekaan mitään etua, mutta asentamalla terän eri kulmaan pitkän kepin päähän saadaan aikaan fauchard-niminen vehjas. Ei toki tehokkaammasta päästä ns. pole armeja, mutta hakkaa esimerkiksi keihään mennen tullen."
...mutta tuolloin kyseessä ei ole enää viikate eikä kyseinen 'vehjas' sovellu myöskään alkuperäiseen tarkoitukseen vaan kyseessä on vain yksi tavallisen työkalun mallista kehitystyön kautta saatu ase joita on kehitetty pilvin pimein siitä asti kun ensimmäinen luolamies keksi että sopivanmallisella kivenmurikalla voi iskeä halki sekä pähkinöitä että ikäväksi käyneen naapurin kallon.
Siitä perus halkomakirveestäkin saa aikaan hilparin kunhan lisää valmiiseen malliin pari ylimääräistä piikkiä ja kolmemetrisen varren mutta voiko kyseistä tuotosta enää kutsua halkomakirveeksi on sitten eri juttu.
"Falchion ja messer ovat miekkoja siinä missä kaksiteräiset sukulaisensakin, germaanisten kansojen joukossa käytettiin myös yksiteräisiä miekkoja jo viikinkiajalla. Kyseessä ei ole seax, ei myöskään ns. scramaseax tai langseax, vaan yksinkertaisesti miekka väistimineen ja ponsineen. Falchion taas saattaa muistuttaa ulkonäöltään vesuria"
Noup.
Falchionin ja messerin kaltaiset aseet ovat huomattavasti 'normaalia' miekkaa teräpainoisempia, joten ovat siinä mielessä (oli aseessa väistin eli ei) enemmän vesurin tai macheten kuin miekan tyyppisiä luonteeltaan.
http://en.wikipedia.org/wiki/Falchion
http://en.wikipedia.org/wiki/Gro%C3%9Fes_Messer
"Vaikka nämä ns. rahvaan miekat muistuttavat ulkonäöltään puukkoa, ei niistä silti ole työkaluiksi. Terä kärsii halonhakkuusta ja taloustöistä aivan yhtä pahasti kuin pidemmänkin miekan."
Puukon teräkö siis soveltuu halkojen hakkaamiseen??? Inttiaikana muistan joidenkin alikersanttien kantaneen mukanaan melkoisia leukuja mutta en sentään yhtään halonhakkuuseen kelpaavaa...
"Lyhyempi terä tekee miekasta toki halvemman valmistaa, mutta hintaa sille silti tulee. Lisäksi pisimmät falchionit lähentelivät lyömämiekkojen pituutta, eikä terän laadusta voi tinkiä jos haluaa aseen olevan myös käyttökelpoinen."
"Pituudella ei ole juuri väliä" kuten wanha kansa tapaa sanoa. Näiden 'rahvaanmiekkojen' hintaan tuskin vaikutti niinkään terän pituus kuin sen laatu. Falchionin tavallista miekkaa massiivisempi terä oli paitsi helpompi (ja sitä kautta halvempi) taottava, myös kestää enemmän rasitusta minkä perusteella (tässä siis lainaus ylläolevan linkin takaa) "It is also possible that falchions were used as tools when they were not pressed into service as weapons." Samalla myös jykevämpi terä saattoi tarkoittaa myös kestävämpää terää vaikka laadusta olisi tingittykin. Toisaalta taas, vaikka falchion on ilmeisesti ollut aikanaan hyvinkin suosittu ase niin (edelleen lainausta linkin takaa) "Unlike the double-edged swords of Europe, few actual swords of this type have survived to the present day; less than a dozen specimens are currently known. It is presumed that these swords had a lower average quality and status than the longer, more expensive swords" eli laadusta tinkimisellä on ollut myös seurauksensa.
"mutta mm. gladius vastaa käyttöominaisuuksiltaan huomattavasti enemmän kyseistä talouskalua."
Eh, gladiushan oli ensisijaisesti muodostelmakäyttöön tarkoitettu lyhytmiekka, jonka pääasiallisena käyttötapana on ollut pistäminen. Toistaiseksi en ole nähnyt yhtäkään pistämiseen soveltuvaa vesuria...
28.9.2006: Juho Faarinen
Re: Aseiden nimet
"Falchionin ja messerin kaltaiset aseet ovat huomattavasti 'normaalia' miekkaa teräpainoisempia, joten ovat siinä mielessä (oli aseessa väistin eli ei) enemmän vesurin tai macheten kuin miekan tyyppisiä luonteeltaan."
Väärin. Kokeilemani messerit ja solakammat falchionit ovat aivan yhtä kahvapainoisia kuin lyömämiekatkin. Ponsi tekee ihmeitä miekan tasapainolle. Vesurissa, machetessa tai vaikkapa väkipuukossa ei pontta ole.
"Puukon teräkö siis soveltuu halkojen hakkaamiseen??? Inttiaikana muistan joidenkin alikersanttien kantaneen mukanaan melkoisia leukuja mutta en sentään yhtään halonhakkuuseen kelpaavaa."
Puukon terä soveltuu polttopuiden tekemiseen aivan yhtä hyvin kuin miekankin, eli ei kovin hyvin. Mahdollistahan tuo on, mutta terä kärsii taas kerran. Olen tehnyt polttopuita halvalla Moralla, eikä terä ollut kummoinenkaan miehisyyden jatke. Parempilaatuisella veitsellä en olisi raaskinut, mutta ruotsalainen tusinaskeglu sietääkin saada kyytiä.
"Falchionin tavallista miekkaa massiivisempi terä oli paitsi helpompi (ja sitä kautta halvempi) taottava, myös kestää enemmän rasitusta... Falchionin tavallista miekkaa massiivisempi terä oli paitsi helpompi (ja sitä kautta halvempi) taottava, myös kestää enemmän rasitusta"
Taas väärin. Kuinka terä voisi olla massiivisempi kuin lyömämiekassa, jos paino, pituus ja leveys ovat samat? Pyytäisin sinua tutustumaan lähteisiisi tarkemmin. Vaikkakin ns. Conyersin falchion muistutti ulkomuodoltaan lihakirvestä, on muiden säilyneiden falchionien ja "isojen puukkojen" pituus vaihdellut välillä 90-120 cm ja paino puolestaan 900-1400 grammaa. Hieman tavallista lyömämiekkaa pidempiä, mutta samanpainoisia. Massiivisia? Tuskin.
"Eh, gladiushan oli ensisijaisesti muodostelmakäyttöön tarkoitettu lyhytmiekka, jonka pääasiallisena käyttötapana on ollut pistäminen. Toistaiseksi en ole nähnyt yhtäkään pistämiseen soveltuvaa vesuria."
Kokeile joskus vaikkapa käytettäväksi tarkoitettua gladius hispanicusta ja palaa sen jälkeen asiaan. Kyseinen miekka on kärkipainoisempi kuin vesuri. Soveltuvuutta pistämiseen en kiellä, onhan siinä sentään kärki, mutta yhtään opasta roomalaisen sotilasmiekkailun saloihin ei ole meidän aikaamme säilynyt. Sen siitä saa, kun miekassa ei ole pontta.
28.9.2006: Ville Henell
Re: Aseiden nimet
"Taas väärin. Kuinka terä voisi olla massiivisempi kuin lyömämiekassa, jos paino, pituus ja leveys ovat samat? Pyytäisin sinua tutustumaan lähteisiisi tarkemmin."
<sarkasmi>Suo anteeksi, en todellakaan tiennyt että tältä foorumilta löytyi maailman ainut elossa oleva teräaseiden asiantuntija</sarkasmi>
Kiitos vain, luotan niihin lähteisiini (tai Wikiin) huomattavasti enemmän kuin jokonkin satunnaiseen henkselinpaukuttelijaan nettifoorumeilla.
29.9.2006: Juho Faarinen
Re: Aseiden nimet
Viittaus fantasiakirjoihin liittyi siihen, että jos ihminen poimii tietonsa fiktiivisistä teoksista (jopa itse ylijumala Tolkienin opuksista) ja esittää ne yleispätevänä tietona keskiajan tapahtumista (joka on pitkä ajanjakso kuten yllä mainittiin) on syytä olla vähintäänkin lähdekriittinen.
Käytössämme ei selvästikään ole asiaa valottavaa lähdekirjallisuutta aiheesta kuinka yleistä miekkojen kantaminen ja nimeäminen oli keskiajan eri vaiheissa eri puolilla Eurooppaa, joten v*ttuilu kenen tahansa näkökulmasta on aika turhaa.
On kuitenkin ehkä järkevää pitää mielessä leffojen ja fantasiakirjallisuuden hohdokkaan 'keskiajan' ja oikean historian erot. "Keskiaikaiset ritarit" - keitä ikinä sillä tarkoitatkaan eivät varmastikaan olleet ainoita, jotka miekkaa käyttivät. Ketjussa kuitenkin keskustellaan aseiden nimistä yleensä, joten vaikka olisit oikeassa, Matleena, ja miekat olisivat kierteleville seikkailijoille ja gondorilaisille - ei kun siis ritareille elämän koko sisältö, on muitakin aseita olemassa.
Uskon, että olemassa on muitakin rajatulle ihmisryhmälle tarkoitettuja, kalliita työkaluja, jotka kulkivat sukupolvelta toiselle, eikä niitä silti nimetty. Josta tulikin mieleeni! Minullahan on mummoni ompelukone, vanha polkusingeri, KALLIS! Mikä sen nimeksi laitetaan? Kankaantuhooja? Langanteurastaja? Onhan se lojunut tuolla jo monta kymmentä vuotta, pakkohan sille nyt on keksiä nimi!
29.9.2006: Tiina Heinonen
Re: Aseiden nimet
"Kiitos vain, luotan niihin lähteisiini (tai Wikiin) huomattavasti enemmän kuin jokonkin satunnaiseen henkselinpaukuttelijaan nettifoorumeilla."
Wikipediaan viittasinkin kehoittaessani tutustumaan lähteisiin tarkemmin, olithan itse antanut kaksikin linkkiä. Wikipedialla on mm. seuraavaa sanottava grosses messeristä:
"Extant examples seem to have an overall length of 1.0-1.2 m, with a 79 cm blade, and a weight between 1.1 and 1.4 kg." Yksiköt ilmoitettu pelkästään metrisessä muodossa. Olen myös päässyt kokeilemaan messeriä ja falchionia käytännössä, joten kykenen ainakin kirjoittamaan kokemuksesta.
Ei, sarkasmi ei haittaa. Wikipedian ongelma vain on se, että sinne voi tietyissä rajoissa kuka tahansa kirjoittaa mitä huvittaa. Ristiriitatilanteessa luotan mieluummin omiin kokemuksiini kuin tuntemattoman ihmisen perustelemattomiin mielipiteisiin (tämä siis Wikiin viitaten). Saatan silti olla täysin hakoteillä. Lisäksi tahdon onnitella herra Faarista kauniista ja selkeästä suomenkielen käytöstä. Jatketaan.
30.9.2006: Ville Henell
Re: Aseiden nimet
Wikin suhteen voinet olla oikeassakin, niistä muista lähteistä voisin tarjota vaikkapa John Clementsin kirjaa "Medieval Swordmanship" (s. 43-44), jonka kuvaus Falchionista vastaa pitkälti tota Wikin määritelmää... Falchionista todetaan mm. "...was neither prized nor known for high quality. Being forward weighted/balanced at 3 to 4 pounds as well as being wider and heavier than typical straight double-edged blades..." ja vertaa kyseistä asetta lähinnä macheteen tai lihaveitseen.
Clementsin opusta voisi suositella laajemminkin, se sisältää melkoisesti materiaalia erityyppisistä miekoista ja niiden käyttämisestä (keskittyen lähinnä miekka+kilpi ja pitkämiekkatekniikoiin) ja mukana on tekniikoiden lisäksi paljon asiaa itse varusteista.
9.10.2006: Juho Faarinen
Re: Aseiden nimet
Mainiota, lähde ynnä lainaus ja sivunumero! Kun vielä tietäisi, mitä tiettyjä museokappaleita herra Clements tarkoittaa kommenteillaan. Joutunen tutkimaan tätä ihkasen itse, ellei sinulla satu olemaan kirjaa hallussasi ja viitseliäisyyttä laatia listaa. Kärkipainoisuus tosin on aina yksilökohtaista, ja mm. suomalaisten teräslarppaajien miekat, omani mukaanlukien, tuppaavat olemaan kahvapainoisia verrattuina historiallisiin esikuviinsa. Helpottaahan se toki iskujen pysäyttämistä, mutta on muitakin tapoja lyödä turvallisesti.
En ole varma, olenko itsekin joskus lehteillyt mainitsemaasi opusta, mutta tutulta vaikutti. Markkinoilla kun ei ole turhan montaa teosta jotka käsittelevät miekan ja kilven käyttöä. Omasta puolestani voin suositella englantia osaaville Association for Renaissance Martial Artsin sivuja (www.thearma.com). Esseiden kanssa saa kulumaan erinäisiä iltoja, ja lähteet on helppo tarkistaa aina kulloisenkin artikkelin lopusta. Tekniikoiden kuvauksista ei liene suurta hyötyä keskivertolarppaajalle, mutta jos aseiden historia kiinnostaa, voi aikaansa kuluttaa huonomminkin.
9.10.2006: Ville Henell
Re: Aseiden nimet
Mikäli opuksen tai kirjailijan nimi tuntui tutulta, se voinee johtua siitä että Clements vaikuttaa aktiivisesti ARMAssa ja useita hänen artikkelejaan löytyy tuolta suosittelemaltasi ARMA:n sivustolta.
10.10.2006: Juho Faarinen
Re: Aseiden nimet
Takas alkuperäseen aiheeseen: puolentoista käjen bofferi sai nimen BallBreaker boffoharkoissa ja sillä nimellä sitä sit kutsuin ylypeyellä minä ja ironialla muut, kunnes putki katkes ja BallBreaker pääsi eläkkeelle. Tuli nimittäin tehtyä BallBreaker pikkasen painavaksi, siitä ja alakautta pyöräytetystä suht voimakkaasta iskusta nimi :) Kahva taitaa vielä nostalgisesti olla kellarivarastossa, ko kyllähän sitä kiintyy pötkyläänkin, jos sillä usseita vuosia viikottain harjottelee. Nimeämisen aikoihin olin 25v, eli ei se bofferin nimiäminen taija olla pelekkien nuorten tai poikien hommaa. Totta ihimeessä saa nimetä mitä rakkaita asioita haluaa, just semmosella nimelä ko itestä tuntuu.
10.10.2006: Tiia Kekkonen
Re: Aseiden nimet
Itselläni on miekka, joka on kultaisen värinen ja kutsun sitä osuvasti "Kultaiseksi noutajaksi". :P
12.10.2006: Erkka Filander
Re: Aseiden nimet
No voi helvetin helvetti. Joku olikin jo ehdottanut sitä nimeä. :E
13.10.2006: Erkka Filander
Osallistu keskusteluun
18.7.2004 alkaen vain rekisteröityneet käyttäjät saavat osallistua keskusteluun. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit sisäänkirjautumisen jälkeen lähettää omia kommenttejasi keskusteluun.
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy