Yövartioiminen

Anteeksi kaikille uudesta topicista, en löytänyt vastaavaa.

Haluan silti ilmaista tyytymättömyyteni yleisestä yöllisestä vartio-käytännöstä peleissä. Erityisesti suurmättöpeleissä tämä on ilmeistä. Esim. olen todennut Faravia II:sta ja Muistoja II:sta että sotilaiden vahtivuoroihin kiinnitetään turhan vähän huomiota. "Väsynyt sotilas ei taistele hyvin", ja vaikka univelkaa toki voi ottaa, ei todellisuudessa armeijanriveissä ylimääräistä unta saa. Vartiovuoroista olisikin hyvä konsultoida pelaajakohtaisesti jo hyvissä ajoin ennen peliä, jos vahtivuoro sattuu esim. kl0 0-4, voisi pelaaja ottaa tirsat 21-0 ja 4-7. Nukkuminen tosin vaatisi oman unirytminsä, joka armeijanriveissä olisi ehtinyt syntyä, koska hahmolla olisi ollut sama vahtivuoro ties kuinka pitkän ajan. Näin ollen jos pelaaja tietäisi vaikkapa viikkoa aikaisemmin saavansa vaikean vahtivuoron, hän voisi edes yrittää totuttaa vuorokausirytmiään siihen.

Faravia II:ssa ehdin nukkua vartin, kunnes minut herätettiin vahtimaan. Siellä vahtivuorot olivat "vahdi niin kauan kuin jaksat"-formaattia. Useimmat eivät siis nukkuneet varttiakaan. Muistoja II:n Aurina totesin jo hyvissä ajoin itsekseni, ettei yksikään käskyjä totteleva ihminen pelissä saisi yöunta. Muistaakseni 3/4 heistä oli vahdissa ja 1/4 lepäämässä/syömässä. No, ehkä ihmiset olivat siinä pelissä enemmän liikuteltavaa karjaa, jonka tulikin kärsiä ... :D

Ajatus tosiaan nousi äsken päähäni, valvomisintoilijat, älkää ottako itseenne.

28.11.2004: Lauri Miettinen

Re: Yövartioiminen

Tuo on muuten totta.
Minä olin Muistoja II:ssa iloinen tai ei niin iloinen sotilas, joka kuolemanpelossa totteli komentajia. Ja sai tasan 20 minuuttia lepo/syömisaikaa koko pelin aikana (kiitos aur... No en ole katkera, sillä se oli tunnelmaa antavaa, mutta hahmoni varmasti oli). Sotapelien/muiden tällaisten misää vartijoita tarvitaan järjestäjän/järjestäjien olisi tosiaan hyvä miettiä ennen peliä noita pelaajia, jotka tulevat vahtimaan ja juoksemaan läpi pelin, varsinkin jos peli on yöllä. Vahteja komentavien hahmojen pelaajille olisi mielestäni pelinjohtajan hyvä mainita, että "vaikka hahmo nyt olisikin niin kiva, että juoksuttaisi alaisiaan koko yön, niin älkää tehkö sitä oikeasti!" Vaikka kannatankin hc-pelaamista, en ihan niin paljon kuitenkaan, että itse "tappaisin" jonkun väsymykseen...
Jos saitte selvää...

28.11.2004: Massi Hannula

Re: Yövartioiminen

no, ei pahalla, mutta minä en lähde larppiin niin tosissani kuitenkaan, enkä pakosta kuten monet armeijaan menevät (toiset varmasti ihan mielellään, en kiellä sitä). Eikä hahmon välttämättä vahtitehtävästä tarvitsisi tietää ollenkaan, mutta mielestäni olisi pelaajaa kohtaan reilua, että hän tietäisi tulevasta (varsinkin yöpeli-vahtivuorot).

28.11.2004: Massi Hannula

Re: Yövartioiminen

Kieltämättä on kokemusta tilanteista jossa ns. yövartiointi mättää.
Muistoja 2, oli kylläkin ongelmia noiden lepo&vahtivuorojen kanssa, Aurit vaativat aika paljon (elikkäs 200%/100% resursseista) joten luultavasti kovinkaan moni ei paljoa levännyt.
Itseäkin tosiaan masensi jossain vaiheessa, kun piti seistä vahdissa tai olla herramme perässä vartioimassa. Ja sitten kun piti seistä mahdollisimman ilmeettömänä ja olla hiljaa, vartioimassa aureja, meillä ei ollut oikeutta (mahdollisuutta etc.) väittää vastaan tai napista msitään. :) Olenkin sitä mieltä että liiallinen aivotyö on turhaa....

Itse lepäsin noin 15 minuuttia kilpeni päällä jossain vaiheessa yöllä. Ja aamuyöstä lievästi tokkurassa koemntajan ovenvieressä, koska pitihän se aina tarkastaa ohikulkijat...

Mutta siis itseasiassahan on aika hankala järjestää tarkkoja vuoroja ja rytmiä vartijoille. Yleensä ottaen yksi vaikeus on se että porukka yleensä on totumattomia yövalvomiseen, tai jos kokemusta onkin niin harvemmin sentään partioinnista pilkkopimeässä ja seisoskelusta kylmässä (siis tämä poikeuksena vanhemmalle kastille, jotka ovat armeijan jo kokeneet ja saaneet jonkin asteista vihiä touhusta).

28.11.2004: Jari Sirviö

Re: Yövartioiminen

Jari Sirviö
"Mutta siis itseasiassahan on aika hankala järjestää tarkkoja vuoroja ja rytmiä vartijoille. Yleensä ottaen yksi vaikeus on se että porukka yleensä on totumattomia yövalvomiseen, tai jos kokemusta onkin niin harvemmin sentään partioinnista pilkkopimeässä ja seisoskelusta kylmässä"

Muistoja II:ssa en ollut pelaamassa, mutta ihan yleisesti ongelmana mielestäni on, että monissa sellaisissa peleissä joissa vartiostolta/palvelusväeltä odotetaan jonkinasteista työpanosta, tuota työvoimaa on aivan liian vähän suhteessa pelaajien kokonaismäärään.

Kun nyt niitä inttivertauksia on täällä heitetty, niin intissä tuollaisesta 10 miehen ryhmää kohti yleensä vartiossa on 1-2 miestä ja kipinässä 1. Jolloin kuitenkin loppu porukka saa tilaisuuden vetää unta palloon.

Toinen juttu sitten on se vanha viisaus, jonka mukaan kannattaa nukkua silloin kuin voi... Vaikka sitten vartiossa ollessaan, jos kiinnijäämisen pelko ei ole kovin suuri ;)

28.11.2004: Juho Faarinen

Re: Yövartioiminen

Seurasin sivusta Muistoja 2- tilannetta sekä aurien että ihmisten näkökulmasta ja sanoisin että vika piilee enemmänkin aureissa kuin ihmisissä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että kunnon sotilas osaa nukkua aina kun on aikaa, muutenkin väijyihin tai vartiointikeikkoihin harvemmin kukaan kokeneempi ilmoittautuu innoissaan. Aurit taas suunnittelivat koko vartioinnin päin prinkkalaa, koko paikkaa kiersi kehässä soihduin varustautuneita isoja ryhmiä, joilta olisi päässyt läpi helposti (tätä meidän sissimme kokeilivat ja puutteista ilmoitettiin) läpi. Meidän porukka hoiti asian niin että kaksi istuivat hiljaisina vartioina meidän puoliskollamme, kaksi istui heidän ja telttamme välissä sammutellen ihmisten soihtuja ja loput vetivät unta palloon teltassa (missä oli muuten enemmän pöytiä kuin meitä (siis pj-teltassa pöytiä...)).

En usko että palvelushahmojen tai sotilaiden pelaajilta vaadittiin kovinkaan hirveästi. Fakta vain se että näiden pelaajat eivät ole kokeneita kummassakaan, joten yksinkertaisetkin hahmolle ominaiset askareet voivat olla ylivoimaisia.

Olen sitä mieltä että varsinkin sotilashahmojen pelaajille pieni nälkä ja unenpuute ei ole mitenkään huono asia, päinvastoin. Minä ainakin koen eläytymisen helpommaksi jos on jotain konkreettisempaa kuin paperinivaska täynnä teoreettista tekstiä.

28.11.2004: Valtteri Saad

---

Yövartioimisen ja muiden nakkien eri puolia

Yövartio - oikeastaan kaikki vastaavat nakit hahmoilla - ovat sekä riesa että pelin suola. Minusta nämä voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen. Toisissa peleissä on tarkoitus ja haetaan että porukka on ylityöllistetty, stressaantunut, leipääntynyt ja muuta sen sellaista. Toisissa pääasia on ennemminkin toisenlaisella pelaamisella, joka ei käy niin paljon fysiikan päälle (väsyminen, rasitus, kiire,...).

Ensinnämainituissa pelaaja joutuu kokemaan sen saman rasituksen kuin hahmo ilman esivalmisteluja. Tämä voi joissain tapauksissa luoda realismia, kun pelaaja reagoi vastukseen aidosti. Toisaalta raskaus vaikuttaa myös pelaajan pelaamiseen ja se voi kärsiä - keskittymiskyky kärsii: on ehkä vaikeampi pysyä hahmossa tai in-gamessa ylipäätään. Vaatii siis vähän enemmän esittää kurjaa samalla kun tuntuu kurjalta. Pelaaminen keskittyy siis yleistäen enemmän ryhmän toimintojen ympärille ja yksittäiselle hahmolle voi jäädä hyvin kapea ala pelattavaksi (riippuen tietysti kirjoitetusta hahmosta). Niille, joille tämä sopii, kyse on elämyksestä ja realismista. Niille, joilel ei sovi, kyse on pelinjohdon organisointiongelmasta ja pelaamista häiritsevästä tekijästä.

Joissain peleissä olen huomannut selvästi toisen lähestymistavan (joka ei kuitenkaan aina ole tarkoituksellista). Niissä esimerkiksi vartiovuodot ja muut pakolliset nakit ovat minimissä ja lähinnä "koristeita" - pieninä sellaisina lisukkeina, jolloin voidaan sanoa että kyseessä on kaarti tai muu sotilasyksikkö. Näissä kaarti (tms.) on vain löyhä kehys ryhmästä ja hahmoilla yksilöinä on enemmän painoarvoa (tyyliin "hoidan nyt muutaman vartiovuoron ja olen tabardipäällä, mutta kohta pitää mennä puhumaan kauppiaalle"). Näissä kaarti voi olla epäorganisoitunut joukko taistelussa ja muuten tai sitten ei, mutta joka tapauksessa vähemmän sotilaallinen.

Kaikki tämä siis on minusta melkoista tasapainottelua kirjoittajille, miten saada hahmot yksilöinä sekä ryhmän osana toimimaan oikealla tavalla. Joskus näkee miten ohuempaa hahmoa "paikataan" antamalla enemmän ryhmään liittyviä toimintoja. Yksilöllisyys ja ryhmätoimitna eivät kuitenkaan ole aivan näin suoraanverrannollisia.

Usein hahmot ja pelaajat toimivat yksilöinä paremmin, koska he eivät tunne toisia ryhmänsä jäseniä ja/tai eivät ole harjoitelleet/työskennelleet/eläneet heidän kanssaan. Riippu pelaajista mikä heidän sietokykynsä on, minkälaista peliä he odottavat, mitä he haluavat ja millaiseen he ovat tottuneet. Kolme ensinnämainittua liittyvät pelinjohtajan tiedottamiseen: pelaajille pitää antaa sopivan tarpeeksi tarkka kuva minkälaiseen tilanteeseen he joutuvat, jotta he joko eivät osallistu tai osaavat henkisesti varautua. Viimeksimainittua voidaan ehkä muokata: ryhmän pelaamista (yhteen ja yhdessä) voi parantaa harjoittelemalla ja harjoituttamalla - ennen pelipäivää, juuri ennen peliä tai joissin tapauksiss jopa pelissä (esim. sulkeiset tai muu koulutustilaisuus, jossa ohjeistetaan).

Varautuminen ja tiedottaminen eivät - mikäli joku pelkää keinoni suoraan kadotavan relismin - tarkoita vahtivuoroista sopimista etukäteen. Pelinjohdolla voi ehkä olla jokin luonnos niistä, mutta itse sopiminen (ja niistä purnaaminen ja vaihtaminen ja mokailu) kuuluu (minusta) peliin ja on osa ryhmän toimintaa. Erikseen sitten on pelaajan varautuminen unenpuutteeseen nukkumalla etukäteen, mutta minusta tämä ei ole pelinjohtajan ongelma vaan kiinni pelaajan omasta pelitavasta.

----

Ja sitten vielä se kolikon kolmas puoli...

Niin sanotun in-game henkilökunnan (kaarti, majatalonpitäjät, keittiö, palvelijat, jne.) ja vastaavien ryhmien, joilla on joitain tehtäviä, käytännöntoimintaa ei ajatella loppuun asti.

Joiltain osin tämä voi olla lähdeaineisto-ongelma. Pelaajien odotetaan muutamasta sanasta tai lauseesta ymmärtävän mitä on olla ja toimia palvelijana tms. Ohjeet (esim. kaartin ohjesääntö puuttuu) eivät monesti ole kovin perinpohjaiset tai ota huomioon muuttuvia tilanteita. Armeijan (tai muun johonkin muuhun ryhmään liittyvän koulutuksen) käynyt omaa ehkä sellaista kokemusta, että paljon luontevammin osaa sopeutua ja tehdä oletuksia miten toimia. Ne eivät välttämättä ole kuitenkaan juuri kyseisen pelin armeijaan oikeita. En mene nyt kuitenkaan siihen.

Usein ajatellaan, että esimerkiksi turvallisuusjoukko on pelaajamäärän kokoon ja pelin sisältöön nähden määrä Z (niin ja niin monta poliisia muita hahmoja kohti) ja että heillä on pomo ja alipääliköitä. Se mikä laskutoimituksessa jää usein huomiotta on, että tälläinen organisaatio toimii usein kolmessa tai ainakin kahdessa vuorossa (eli määrä onkin kolme kertaa Z) vuorokauden aikana. Riippuen pelin pituudesta, vuorojen ja siten hahmojen määrä vaihtelee. Yksikään vartija tai sotilas ei ole normaaliaikana töissä 24h - heilläkin on muuta aikaa (ja siten heillä pitää olla työn ulkopuolista tekemistä - hahmon yksilölliset puuhat) ja heidän pitää päästä lepäämään (sekä in- että off-game). Poikkeusolot ovat eri asia ja (IMHO) pelaajien pitää saada tietää, että he joutuvat pelaamaan vaativissa olosuhteissa.

Kun ryhmässä, joka hoitaa jotain perustehtävää - ruuanlaittoa tai järjestyksen ylläpitoa, on rajoitetusti tai liian vähän ihmisiä, joutuu se resurssiensa puitteissa rajoittamaan toimintaansa perustehtävään.
Vartijoiden kohdalla se voi tarkoittaa, että he ehtivät vain tarkkailemaan muiden hahmojen liikkeitä, eivätkä esimerkiksi voi tehdä tarkastuksia tai kiduttaa vankeja. Poliisi ei ehdi pidätyksiltään tutkia hankalampia rikoksia. Kokit ja tarjoilijat eivät ehdi ruuanlaiton lisäksi selvittää perheongelmiaan.
Tiettyjä taka-ajatuksia omaava pelinjohtaja voi käyttää tätä ajatuskuviota hyväkseen, mutta vähääkään realiteetteja tai pelaajien muuta - hahmon ammatin lisäksi - pelaamista ajattelevan hahmonkirjoittaja ottaa edellämainitut huomioon. Muistakaa siis laskea tarpeeksi moneen hahmojen määrää suunnitellessanne.

t:*

29.11.2004: Juho Reivo

Re: Yövartioimisen ja muiden nakkien eri puolia

Juho Reivo
"Kun ryhmässä, joka hoitaa jotain perustehtävää - ruuanlaittoa tai järjestyksen ylläpitoa, on rajoitetusti tai liian vähän ihmisiä, joutuu se resurssiensa puitteissa rajoittamaan toimintaansa perustehtävään."

Thänks... Juuri tuota siis ajoin takaa kun kirjoitin "nakkipelaajien" kokonaismäärästä suhteessa työmäärään. Eli siis liian usein näkee pelissä että esim. perus juonittelufantasiapelissä palvelusväkeä / vartiostoa pelaa kourallinen pelaajia ja esim. erilaisia merkkihenkilöitä pelissä on enemmän kuin palvelusväkeä ja sotilaita yhteensä. Jolloin esim. uskottavan vartioinnin järjestäminen on käytännössä mahdotonta.

Mistä tuli mieleeni... isot aplodit viime kesänä pidetylle Pohjan Hovi -pelille, jossa kerrankin palveluskuntaa oli pelissä riittävästi (muistaakseni myös pääsivät peliin halvemmalla). Pöytiintarjoilu toimi erinomaisesti, ja lasinsa sai tuskin tyhjäksi kun joku oli jo paikalla kaatamassa lisää :o)

29.11.2004: Juho Faarinen

---

Osallistu keskusteluun

18.7.2004 alkaen vain rekisteröityneet käyttäjät saavat osallistua keskusteluun. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit sisäänkirjautumisen jälkeen lähettää omia kommenttejasi keskusteluun.

Kirjaudu sisään
Rekisteröidy