Elämyksen hinta.

Mikä on käypä hinta elämyksestä? Elämyskset joita liveroolipeleissä tarjotaan, on kuitenkin parhaimmillaan eliniän säilyvä muisto. Pelinjohtajat toki määrittelevät pelilleen pelimaksun jolla katetaan tämän elämyksen edellytysten täyttämisestä koituvat kulut, mutta entä tämän lisäksi koituvat kulut?

Nykyään keskiverto pelin pelimaksu pyörii 10-20 euron hujakoilla ja tämän ylittäviltä peleiltä odotetaan jo mahtisuoritusta. Tässä tapahtuu mielestäni virhe. Pelaajan kynnys panostaa omaan proppaukseensa enemmän nousee pelimaksun mukana. Joku joskus sanoi minulle säännön jonka mukaan olen itse pelannut koko liveroolipelaamisharrastukseni ajan: "Hyvän pelin tekevät pelaajat, ei pelinjohto." Miten taas pelaaja voi todella vaikuttaa muihin pelaajiin vahvan eläytymisen lisäksi? Niin pinnallista kuin se onkin, esimerkiksi totuus hyvistä uskottavista propeista nousee jälleen pintaan. Käytänkin siis proppeja pääesimerkkinäni.

Peliin proppautumisen ei tulisi olla vain ja yksinomaan vanhoista jo omistetuista propeista soveltamista. Pelaajien, varsinkin nuorempien miespelaajien, kynnys tehdä, teettää tai ostaa uusia proppeja on aivan turhan korkea, mutta on toki ymmärrettävää sillä kaikella on hintansa, joka taas on valitettavan usein kovin korkea.

Otan esimerkin. Arabian Nights-tyylinen kuvitteellinen peli X järjestetään paikassa Y. Pelinjohto on vuokrannut käyttöönsä jonkin hiekkakuopan pelipaikaksi jotta pelipaikka sopisi pelimaailman miljööseen. Kuljetukset paikalle ottavat oman palansa budjetista. Paikan ja telttojen lisäksi peliä varten on ostettu erinäisiä mattoja, kankaita ja tyynyjä sisustamaan telttoja sekä pelaajia varten on ostettu suurehko erä ruokaa. Lisäksi peliin on saatu pientä korvausta(esim ilmaiset hahmot) vastaan esiintyjäryhmä viihdyttämään pelaajia ja tuomaan tunnelmaa. Pelin pelimaksuksi on noussut kuvitteelliset 23€. Tavallinen tilanne.
Nyt pelinjohto ilmoittaa pelin vaativan pelaajilta tietyn tyylistä pukeutumista johon on yhdistetty vielä värikoodi yhteiskuntaluokkia varten. Tämä vaatii pelaajilta todellista panostamista proppaukseensa.

Enää päälle ei käykkään se ensimmäisestä pelistä tuttu harmaa tunika tai ne vanhat kunnon fleesehousut jotka yleensä peittyivät karvasäärystimien alle. Jalkaan ei voikkaan naamioida maihareita. Pelimaailmaan ei sovikkaan tabardia kantavan kolisevan ritarin varustus. Mikä avuksi? Lompakon nyörit auki ja kohti lähintä Eurokangasta tai basaaria.

Mutta onko tämä liikaa vaadittu mikäli hahmo on hyvin kirjoitettu ja mieleinen, pelinjohto on luonut hyvät puitteet ja saapuessasi pelipaikalle huomaat saapuneesikin juuri pelin kotisivuilla kuvaillun kaltaiseen yhteiskuntaan joka noudattaa pukukoodistoaan, sen sijaan että huippuorganisoitunut ylhäisö marssii paikalle pukeutuneena tilkkutäkkiin? Panostettuasi proppeihisi vaikka sitten sen 150€ ja kymmeniä työtunteja, eikö elämyksesi korostu entistä ikimuistoisemmaksi? Entä olisitko valmis matkustamaan pelinjohdon järjestämälle luennolle jossa pääsisit syventämään tietoasi pelimaailmasta hahmollesi sopivalle tasolle? Olisitko valmis viettämään tunteja pelinjohtajan kanssa kahvikupin ääressä keskustelemassa hahmosi yksityiskohdista? Ja viimeisenä, olisitko valmis tekemään sen kaiken uudelleen, mikäli kiitoksena tästä kaikesta saisit entistä syvemmän elämyksen?

Haluaisinkin siis kysyä, kuinka paljon olisit valmis panostamaan ja sijoittamaan hahmoosi ennen peliä? Mikä olisi liikaa ja mikä taas on mielestäsi vähimmäismäärä mitä voit pelin eteen tehdä?(Rahallisesti, ajallisesti, jne.)

Ja pelinjohtajilta haluaisin kysyä, mikä on mielestäsi liikaa vaadittu pelaajilta ja missä taas kulkee minimi vaatimus?(Rahallisesti, ajallisesti, jne.)

Allekirjoittanut ei ole itse aina panostanut jokaiseen peliin omasta mielestään tarpeeksi niin rahallisesti, kuin ajallisestikkaan ja pyrkii parantamaan tapansa tässä asiassa.

7.5.2008: Joonas Sergin

Re: Elämyksen hinta.

Larppien pelimaksut ovat naurettavan pieniä ja silti niistä jaksetaan inistä.

Avausviestiä kompaten, jos pelkkiin matkoihin menee helposti useampi kymmenen euroa, vaatteisiin toinen mokoma ja peliviikonlopun ruokiin ja naposteltaviin vielä jokunen kymppi lisää, niin miksi on niin hiton vaikeaa maksaa 15 euron sijasta 25 euroa?

Itsekin tosin muistelen kaiholla niitä aikoja jolloin larppiin pääsi 10 markalla ja pelinjohdolle jäi vielä rahaa käydä pitsallakin tästä hyvästä. Tämän kaiken on pilannut inflaatio joka vääjäämättä nostaa kaiken mahdollisen hintaa, eivätkä larpit ole poikkeus.

8.5.2008: Pasi Jumppanen

Re: Elämyksen hinta.

Kaikella on hintansa. Esim. Oulussa on totuttu 3-5 e hintaisiin peleihin, jolloin mikä tahansa suurempi pelimaksu on järkytys. Mikä painaa pelin hinnan näin alas? Ilmainen pelipaikka, joka yleensä on joku leirikeskus. Mukava ja hyvä järjestely. Itse olen järjestämässä peliä (rutkasti) maksavassa upeassa pelipaikassa, jolloin pelin hinta nousee jo reiluun 20 euroon. Ja sekin on niukalle nipistetty, aivan pelaajien kukkaroita ajatellen. Itse en pidä siitä, että pelaajilla maksatetaan kaikenlaista mikä peliä ajatellen ei ole edes välttämätöntä, mutta usein jo muutaman euron pelimaksun korotuksella peleistä saisi huomattavasti miellyttävämpiä pelaajille. Esimerkiksi hyvästä ruoasta tulee aina parempi mieli.

Itse olisin valmis maksamaan hyvistä puitteista. Eläytyminen on elämyksellisempää kun aivan kaikkea ympärillään ei tarvitse kuvitella itse. Ja jos peli todella on hyvä, miksei pelinjohtaja varustaisi sitä sen arvoisin puittein ja pelimaksuin. Asianmukaista henkilökohtaista proppausta arvostan aina, niin pelaajana kuin pelinjohtajanakin. Hyvissä propeissa joissa ei tarvitse muiden keskellä nolostella pelikokemus on huomattavasti parempi. Itse yritän hyödyntää vanhoja proppeja, mutta lähes joka peliin tulee tehtyä joku uusi vaatetuksen osa. Rahaa peliä kohden menee 0-60 e suunnilleen. Pelinjohtajana odotan ohjeiden mukaista pukeutumista. Jos siihen ei ole varaa/kykyä, silloin on parempi olla ilmoittautumatta peliin. Reilua minusta olisi pelinjohtajilta se, että puvustusvaatimuksista mainitaan jo ennen ilmoittautumista jos ne ovat vaativat.

Larppaushan on siitä hauska harrastus, että siihen voi käyttää niin vähän tai niin paljon rahaa kuin vaan haluaa.

8.5.2008: Kaisa Vainio

Re: Elämyksen hinta.

Onhan se vähintäänkin surkuhupaisaa kun aina välillä näkee pelinjohtoa vakuuttamassa kautta kiven ja kannon, että 20 euron pelimaksusta ei ole menossa mitään pelinjohtajien omaan palkkaan. Jos 50 henkeä maksaa 20 euroa, tulee siitä 1000 euroa rahaa, joka jaettuna vaikkapa kahdeksalle pelintekijälle tekisi täysin lyhentämättömänäkin vain 125 euroa. Se voi kuulostaa jonkun korviin paljolta, mutta esimerkiksi 6 kuukauden työstä palkka on olematon. Tämän lisäksi kannattaisi miettiä jo sitäkin, että mistä muka saat lämpimän aterian, yösijan ja saunareissun 20 eurolla? Tutkikaapa joskus hotellien, ravintoloiden tai yömajojen hintoja. Näiden lisäksi saat vielä sen pelinkin. No, tämä johdantona.

Totuus kuitenkin on, että larp-markkinoilla kilpailu on kovaa, ja kalliita megaprojekteja kovilla vaatimuksilla on vähän. Otan esimerkiksi Dragonbanen.

Pelin kestoksi luvattiin kuusi päivää täydellä ylöspidolla, paikalle luvattiin varta vasten rakennettu kylä ja sitten se lohikäärme. Pelin hinnaksi annettiin 125 euroa. No, 125 euroa kuuden päivän ylöspidosta on naurettavan vähän, vaikka joutuisitkin tekemään myös töitä siinä välissä. Kuitenkin, tuo pelimaksu olisi ollut alle puolet kokonaiskustannuksista, sillä vaatteet, kaksi vaatekertaa ja alusvaatteet, olisi pitänyt tehdä erikseen juuri kyseistä peliä varten pelin kotisivujen ohjeiden mukaan. Jos et osaa itse ommella ja sinulla ei ole myös aikaa, tulee vaatteiden teettämisestä todella iso lasku. Lisäksi edestakainen matka Ruotsiin maksaa vähintään 100 euroa lisää. Kun silloin tein arvioita kokonaiskustannuksista, totesin että hommaan pitäisi varata 500 - 600 euroa; kustannukset olisivat siis luokkaa 100 euroa päivää kohden.

Olisiko tämä ollut liikaa? Totuus on, että odotukset ihan puhtaasta pelielämyksestäkin kasvavat pelimaksun kasvaessa, vaikka kaikki rahat menisivätkin vain pelin puitteisiin. Itse en millään jaksanut uskoa, että peli voisi todella toimia kuuden päivän ajan, tai että ruotsalaisten, keskieurooppalaisten ja itäeurooppalaisten pelaajien näkemys 'hyvästä pelistä' voisi olla tarpeeksi samanlainen kuin minulla. Saamani kuvaukset saksalaisista ja venäläisistä larpeista eivät ole olleet kovin sykähdyttäviä. Kyse on toki ollut subjektiivisesta toisen käden tiedosta, mutta en silti uskaltanut tehdä 500 euron 'riskisijoitusta'.

Dragonbanen lopputuloksesta olen kuullut toisen käden tietoja hyvin paljon ja vaikuttaa siltä, että moni asia jota pelkäsin, tapahtui pelissä. Silti kyseessä oli varmasti osallistujille suuri ja ainutkertainen kokemus. Koska en osallistunut, en voi sanoa, olisiko tapahtuma ollut 500 euron sijoituksen väärti. Useampi on minulle vakuuttanut reissun olleen kannattava, mutta jokunen on ollut myös tyytymätön. Tyytymättömiä on ollut vähemmän kuin tyytyväisiä, mutta jos on tapahtumaan tyytymätön, niin ärsytys on suoraan verrannollinen tapahtumaan sijoitettuun rahamäärään.

Joonaksen kuudennessa kappaleessa esittämiin kysymyksiin vastaan kuitenkin 'Periaatteessa kyllä'. Tämä tarkoittaa taas käytännössä seuraavaa: Olen valmis panostamaan hahmoon ja itse peliin paljonkin, JOS voin olla varma, että peli myös toteutuu ja että muutkin panostavat yhtä lailla. Dragonbanessa monia ärsytti, että aikaisemmista ultimaatumeista huolimatta peliin päästettiin myös pelaajia, joiden propit olivat 'sinne päin' ehdottoman oikean sijaan. Lisäksi osa pelintekijätiimistäkään ei lopulta noudattanut omia laatuvaatimuksiaan (näin kerrottiin Roolipelaajan artikkelissa sekä Ropeconin esitelmässä). Ja todellakin, kun vaatimuksia nostetaan roimasti, tulee koko pelin toteutuminenkin epätodennäköisemmäksi, sillä larppaajilla on kaksi ongelmaa: joko he ovat opiskelijoita tai kotona asuvia koululaisia, joilla ei ole paljoa rahaa käytettävissään; tai he ovat työssä käyviä aikuisia, joilla olisi kyllä rahaa, mutta ei paljoa aikaa.

Itse kuulun jälkimmäiseen kategoriaan. Olisin siis valmis tekemään nuo Joonaksen esimerkin mukaiset panostukset myös käytännössä JOS
1. Pelinjohto olisi minulle tuttu. Tietäisin heidän pystyvän kirjoittamaan ja myös organisoimaan hyvän pelin ja noudattavan itsekin omia vaatimuksiaan.
2. Peli ei olisi suuri, sanotaan alle 30 henkeä. Pelinjohto kertoisi että puolet pelaajista olisi jo hankittu ja tietäisin itse jonkin verran useimmista pelaajista ja tietäisi että heihin voi luottaa. Pelaajat eivät siis ole lusmuilijoita tai viime hetken peruuttajia.
3. Aikaa olisi ihan oikeasti riittävästi, eli vähintään puoli vuotta.

Pelinohtajana taasen en olisi valmis itse yrittämään Joonaksen kuvaaman vaatimustason peliä järjestää. Tämä siksi, että rajoitettuun pelinjohtokokemukseeni mahtuu joka projektista raivo ja turhautuminen viime hetken peruutusten kanssa, vaikka pelin ovat olleet melko pieniä. Jos hahmo on yhdessä pelaajan kanssa varta vasten räätälöity, miten annat sen viikon varoitusajalla varapelaajalle? Entä miten joku alle viikon varoitusajalla rekrytty varapelaaja hankkii itselleen vaatimusten mukaiset propit? Käytännössä pelinjohdolla pitäisi olla tällaista tilannetta silmällä pitäen varavaatteita ja varusteita ja kenties myös 'köykäisempi versio' joka hahmosta, elikä hahmo on funktionaalisesti sama, mutta ei hienosäädetty sopivalle pelaajalle. Sitten pitäisi antaa pelaajan itse improvisoida loput pelissä. Niin, ja tuollainen peli vaatisi pelinjohdolta todella paljon enemmän aikaa ja vaivaa, kuin 'perinteisempi' peli.

9.5.2008: Anonyymi larppaaja

Osallistu keskusteluun

18.7.2004 alkaen vain rekisteröityneet käyttäjät saavat osallistua keskusteluun. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit sisäänkirjautumisen jälkeen lähettää omia kommenttejasi keskusteluun.

Kirjaudu sisään
Rekisteröidy